Aijjesus. Ei mulla muuta.

Heipparallaa! On ollu aivan mahdottoman kiire koko ajan, ja nyt on hetki aikaa kirjoitella blogia. Haluan ensiksi kertoa omasta elämästä hieman.


Kun menin opiskelee Etelä-Pohjanmaan opistolle, meille kerrottiin mahdollisuudesta mennä ulkomaille työssäoppimaan. Silloin ajattelin et ei koske mua. En ikinä ollu matkustanut missään kauempana. Ja kaverit tietää kuinka huono oon ollu englannissa, saatikaa sit puhumaan sitä. Mutta kappas vaan, siihen ei tarvittu ku pari espanjalaista ja pari tsekkiläistä työharjoittelijaa, nii aloin puhumaan englantia. Ja mikä oudointa, osasin sitä aika hyvin. Siitä se sit ajatus lähti et haluan ulkomaille työssäoppimaan.


No mitäs täällä Brnossa sit. Ite työskentelen Salesian youth centressä, ja paikka on niinkuin suomalainen nuoppari. Paitsi että on enemmän aktiviteettejä. Ja sit meinaan että aivan älyttömän paljon enemmän. Täällä pääsee lasten kans pelamaan jalkapalloa tai hockeyballia pihalle. Aivan uskomattoman mahtavaa. Tää on mun paikka. Niinku olis kotona Dixissä töissä :)))))


No entäs toi englannin kieli? On hämmästyttävää et hirveen monikaa ei osaa sitä salesianis. Paljon mennään pitkälti sanojen avulla, ja lapset osaa yllättävän hyvin englantia.
Oon saanu kuulla paikan isoimmalta pomolta sellasia terveisiä et oon ensimmäinen miesharjoittelija Suomesta. Erittäin hauska mies vaikka ei hirveesti puhu englantia. Ainii, se on muute piispa. Isossa arvossa täällä.


Sit voisin loppuun vielä sanoa vastaanotosta täällä. Ihmiset on erittäin ystävällisiä, ja koko ajan sais mennä jonnekki. Iso kiitos kuuluu meidän tutoreille, sekä Baralle, Nikolille ja Katkalle, jokka oli viimevuonna Suomessa harjoittelussa. Oli mahtavaa nähdä ne pitkästä aikaa. HERRANJUMALA MÄ TYKKÄÄN OLLA TÄÄLLÄ.


ps. Jos jotain huonoa pitää sanoa, kämpillä ei oo nettiä. Tää on nyt sit kaks kuukautta elää ilman nettiä, jos ei mee johonki kahvilaan istumaan ja toivoo et siellä on wifi. Siinä on muuten totuttautumista. Molemmilla.


Jyri

Ahoiiii!

Täällä mä oon! Neljäs päivä menossa ja vihdoin ehtii vähän hengähtää. Meillä on aivan parhaat "tuutorit" täällä! Kokoajan joku haluaa näyttää jotain ja viedä johonkin. Bubikulttuuri on täällä aivan erilainen kun Suomessa, täällä istutaan kokoajan bubeissa. Eilen käytiin ensiks mun työpaikalla eli kinderkaaartenissa ja sit sen jälkeen mentiin Salesian sentteriin, missä Jyri työskentelee. Ensivaikutelma mun työpaikasta on tosi jees! Ei ainakaan tarvi ottaa stressiä kielitaidosta :D Nimittäin koko päiväkodissa on yks ihminen joka puhuu vähän englantia, mutta huonompaa kuin mä joten en tiedä voiko sitä edes kutsua englanniksi... :Dd Satulle terveisiä että en todellakaan tiedä miten saadaan noi paperit täytettyä kun kukaan ei osaa mitään, edes mä. No katotaan sit jos loppuvaiheessa onnituis _suullinen_ kommunikointi paremmin. Lapset on mun mielestä söpömpiä kuin Suomessa! Olin tänään siis ensimmäisen kunnollisen työpäivän töissä, matkaan menee 45min, nimittäin jouduin vaihtamaan "trämiä". Hiukan aikasin saa herätä kasin aamuina!  Lasten kanssa on välillä vaikeaa kun ne yrittää kertoa paljon juttuja mutta ne ei varsinkaan osaa englantia, eli tsekiksi selittää aivan onnessaan jotain ja mä vaan nauran ja vastaan okeiokeiokei :D Mun muumipalapeli tuliainen suomesta on aivan huippujuttu niiden mielestä! Lapsilla on siellä aika samanlainen rytmi kuin Suomessa. Aika samankaltainen päiväkoti sisältä muutenkin kuin mikä tahansa päiväkoti missä mä oon käynyt. Ohjaajilla on vaan hieman erilaiset otteet lapsiin kuin siihen mihin itse on tottunut, joskus roikotetaan ranteesta ja vedetään lattioita pitkin.. Mun ryhmä on Pienet Kissanpennut eli Tsekiksi Trida Kotata, siinä ryhmässä on yksi erityislapsi, ei päälle päin mutta saa hirveitä raivareita kokoajan, eikä pysty keskittymään oikeesti niinkun mihinkään ja osaa ehkä 5 sanaa kuulemma? Mietittiin Jyrin kanssa et osaakohan se Suomea kun se heti tykkäs meistä niin paljon ja "jutteli" kovasti :D Välillä aika raskas tapaus mutta oon silti aivan tykästynyt häneen! Tänäänkin kun tultiin ulkoa, otin takkia pois niin tämä availee jo mun kengän nauhoja ja näyttää että laita jo sisäkengät!! Vaatii aika paljon muilta lapsilta olla välittämättä siitä, että jos ollaan piirissä esimerkiksi, niin yksi pyörii ja pomppii yms keskellä rinkiä, vaikka leikkisimme laululeikkejä tai muuta.. 

Lauantaina me mennään kiipeilemään!!

Seuraavan viikon maanantai on vapaa, ja loppuviikosta me lähdetään luultavasti yhden tutorin perheen kanssa mökille! Suunnitelmia on tosi paljon, koska nuo tutorit keksivät niitä kokoajan lisää, mutta hyvä vaan :)

Asuntola on aika karu mutta se menettelee.. Asunnoissa on aina kahden yhteinen eteinen ja vessa, mutta omat huoneet. Ekaks kävi niin että Jyrin kanssa samassa asui tyttö ja mulla joku ihan hämy poika! Onneks me vaihdettiin huoneita, huh :D Julkisilla on täällä superhelppo liikkua, niitä menee vähintään 5minuutin välein ja numerot on aivan helppoja, meidän asuntolaki on yhden linjan päässä, joten ei tarvi mennä sillä kuin loppuun asti niin löytää perille, ei voi mennä ohi. Eikä oikeen myöhästyäkkään, kun jos näät että just on pysäkiltä lähdössä "trämi" niin seuraava on jo tulossa! souuu iisi!

Ps shoppailtu ON! :D Ja rakastan sitä että täällä on LIDL

Maailman parasta paniinia

Yhden tutorin isä, aivan huippu!

One coca-cola, please! -Me too!

Tein Jyrille vähän ruokaa....

"Siivoaminen vähän kesken"

Päästiin heti askartelemaan päiväkodissa!

Päiväkoti..

Mun tuomia kuvia Suomesta lapsille..

mentiin lasten lempileikkikentälle!

Salesian center

!!

Asuntolaa..

Ny me ollaan menos!

Heijssan allihuubbarna! Täällä me ollaan lentokentällä pian lähdössä Wienii. Aijjesus, nyt meitä matkalaisia "hieman" jännittää. Kädet tärisee ja soijahiki puskee päälle. Onhan tätä nyt odotettu, mutta silti yllättävän äkkiä tää lähtö tuli.

Haluamme kiittää Satua asioiden järjestämisestä, ei ollu muute mikää pieni juttu se. Soitellu ja lähetelly sähköpostia ympäri maailmaa.

Brnossa meitä on vastassa opiskelijoita jotka odottavat meitä innolla. He ovat ottaneet meihin hyvissä ajoin yhteyttä, saa nähdä kumpia jännittää enemmän. Meitä vai heitä?

Jyri on tavannu sanoa et onhan täs ny näitä päiviä. EI MUUTE OO! KYSE ON ENÄÄ MINUUTEISTA!!!!

Terveisin Jyrpale ja Listeriina.